Viimeisetkin päivät töissä vanhainkodissa on saatu
päätökseen ja on aika suunnata nokka kohti uusia haasteita koti-Suomessa. Mutta
ennen kuin matka jatkuu takaisin kotiin, palataan ajassa taaksepäin..
Työpäivät olivat meillä kutakuinkin samanmittaisia kun
Suomessa eli 7-8 h. Aamuvuoroissa oli enemmän tekemistä ja aika meni siten
paljon nopeammin kuin iltavuoroissa. Olimme siis ensimmäiset kaksi viikkoa
2.kerroksessa, jossa oli enimmäkseen muistisairaita vanhuksia. Viimeiset kaksi
viikkoa olimme 3. kerroksessa, jossa suurin osa vanhuksista oli pyörätuolissa.
Koska aina ei ollut tekemistä, kelpasi ajanvietteeksi melkein mikä tahansa,
kuten korttipelit, domino, tiskaus…
Näkymä vanhainkodin parvekkeelta. |
Vaikka osasimme jo paljon asioita ennen kuin lähdimme
ulkomaan työssäoppimisjaksolle, opimme täällä myös jonkin verran lisää asioita.
En omasta mielestäni oppinut itse hoitotyöstä sellaisia taitoja, joita voisin
käyttää jatkossa hyödyksi, mutta opimme Hninin kanssa esim. erilaisten ihmisten
kohtaamista eri kielellä ja sitä, että asioita voi tehdä monella eri tapaa
lähes samalla lopputuloksella. Monetkaan työntekijät eivät olleet perillä
siitä, mitä osasimme ja mitä emme. He eivät ehkä osanneet odottaa sitä, että
osasimme tehdä työmme niin hyvin ja teimme työtä oma-aloitteisesti, kun
tiesimme mitä voimme tehdä. Opimme työn lomassa koko ajan enemmän ja enemmän
kieltä ja pystyimme kommunikoimaan myös asukkaiden kanssa paremmin. Työntekijät
olivat kielen oppimisesta innoissaan!
Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa :D (ei ollu ihan puhtaimmasta päästä!) |
Vika työpäivä! :) Kumpi on enemmän innoissaan? :D |
Täällä lähihoitajan työnkuva on hieman suppeampi kuin
Suomessa. Opiskelijat keskittyvät harjoitteluissaan enemmän aktiviteettipuoleen
ja se mielestäni näkyy vanhusten hoidossa pienenä epävarmuutena. Hoitajat
jakavat tablettilääkkeet, mutta insuliinit ja muut pistettävät lääkkeet laittaa
sairaanhoitaja. Olimme myös todistamassa tilannetta, jossa eräs asukas tippui
tuolilta ja iho rullautui polvesta. Tilanteessa olisimme Hninin kanssa kumpikin
osanneet hoitaa polven, mutta paikalle soitettiin sairaanhoitaja, joka sitten
laittoi polveen pienen sidoksen.
Nyt viimein nukkumaan ja huomenna väsyneenä, mutta
onnellisena takaisin Suomeen! J
<3: Katriina