torstai 12. helmikuuta 2015

Töitä, töitä.. :)

Viimeisetkin päivät töissä vanhainkodissa on saatu päätökseen ja on aika suunnata nokka kohti uusia haasteita koti-Suomessa. Mutta ennen kuin matka jatkuu takaisin kotiin, palataan ajassa taaksepäin..

Työ vanhainkodissa oli antoisaa ja mukavaa, vaikka näihin viikkoihin mahtui myös turhautuneisuutta ja ärsytystä unohtamatta väsymystä. Työkaverit olivat mukavia ja vaikka emme puhuneetkaan ranskaa kuin muutamia sanoja, se ei ollut heille este, vaan he yrittivät parhaansa mukaan neuvoa meitä. Välillä ohjeet menivät ohi korvien, mutta selvisimme paremmin yhdessä, kun Hnin puhui hyvää englantia ja minä ymmärsin yhä useammin heidän ranskankielisiä selityksiään. Yhdistimme voimamme ja kun toinen ei ymmärtänyt, niin toinen meistä saattoi ymmärtää ainakin jonkin verran :D 
Työpäivät olivat meillä kutakuinkin samanmittaisia kun Suomessa eli 7-8 h. Aamuvuoroissa oli enemmän tekemistä ja aika meni siten paljon nopeammin kuin iltavuoroissa. Olimme siis ensimmäiset kaksi viikkoa 2.kerroksessa, jossa oli enimmäkseen muistisairaita vanhuksia. Viimeiset kaksi viikkoa olimme 3. kerroksessa, jossa suurin osa vanhuksista oli pyörätuolissa. Koska aina ei ollut tekemistä, kelpasi ajanvietteeksi melkein mikä tahansa, kuten korttipelit, domino, tiskaus…


Näkymä vanhainkodin parvekkeelta.

Vaikka osasimme jo paljon asioita ennen kuin lähdimme ulkomaan työssäoppimisjaksolle, opimme täällä myös jonkin verran lisää asioita. En omasta mielestäni oppinut itse hoitotyöstä sellaisia taitoja, joita voisin käyttää jatkossa hyödyksi, mutta opimme Hninin kanssa esim. erilaisten ihmisten kohtaamista eri kielellä ja sitä, että asioita voi tehdä monella eri tapaa lähes samalla lopputuloksella. Monetkaan työntekijät eivät olleet perillä siitä, mitä osasimme ja mitä emme. He eivät ehkä osanneet odottaa sitä, että osasimme tehdä työmme niin hyvin ja teimme työtä oma-aloitteisesti, kun tiesimme mitä voimme tehdä. Opimme työn lomassa koko ajan enemmän ja enemmän kieltä ja pystyimme kommunikoimaan myös asukkaiden kanssa paremmin. Työntekijät olivat kielen oppimisesta innoissaan!

Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa :D (ei ollu ihan puhtaimmasta päästä!)



Vika työpäivä! :) Kumpi on enemmän innoissaan? :D

Täällä lähihoitajan työnkuva on hieman suppeampi kuin Suomessa. Opiskelijat keskittyvät harjoitteluissaan enemmän aktiviteettipuoleen ja se mielestäni näkyy vanhusten hoidossa pienenä epävarmuutena. Hoitajat jakavat tablettilääkkeet, mutta insuliinit ja muut pistettävät lääkkeet laittaa sairaanhoitaja. Olimme myös todistamassa tilannetta, jossa eräs asukas tippui tuolilta ja iho rullautui polvesta. Tilanteessa olisimme Hninin kanssa kumpikin osanneet hoitaa polven, mutta paikalle soitettiin sairaanhoitaja, joka sitten laittoi polveen pienen sidoksen.

Nyt viimein nukkumaan ja huomenna väsyneenä, mutta onnellisena takaisin Suomeen! J

<3: Katriina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti